Vanhaa blogiamme seuranneet muistanevat pahan tapani: muuttamisen. Aina, ihan joka kerta, muuton yhteydessä vannon, että nyt oli muuten viimenen kerta ja minähän en enää muuta IKINÄ tai ainakaan kahteen vuoteen se on muuten selvä ja tää on ihan hanurista ei tää oo kyllä naisen hommaa ollenkaan nii'i! No niin no. Taisin vannoa saman rimpsun viimeeksi syyskuussa. Ja tässä sitä ollaan taas muuttopuuhissa. I-H-A-N-A-A. Ja jotenkin tässä aina käy niin, että muutan yksin, isän onneksi lopulta rientäessä apuun heiveröisen tyttärensä muuttokuorman äärelle. Miehelle ilmestyy aina jokin jo kuukausia suunniteltu (niin vissiin) mökkireissu tai ehdottoman tärkeä matka juuri muuttoni ajalle. Onko tämä sitten reilua, hä? No, täytyy myöntää, että on ehkä parempi, että mies on poissa jaloista muuttoni ajan. Ensinnäkään sillä ei kestäisi hermot, minun hermoistani puhumattakaan. Hienoa ennakointia mieheltä siis, se kun ei ole yhtään muuttoa vielä kanssani kokenut ja jos haluan sen miehenäni pitää, lienee viisainta ettei tule kokemaankaan.
Mutta minä siis muutan. Enkä ihan mihin tahansa, vaan puoleksi vuodeksi ulkomaille. Mies jää Suomeen. Ikävä tulee. Mites tässä näin kävi? Olin haaveillut ulkomaille lähdöstä jo vuosia. Välillä kävin hieman tyynnyttämässä kaukokaipuuta tekemällä kesätöitä Ruotsissa, mutta mieleni teki senkin jälkeen lähteä vielä jonnekin. Ja mikäs lähtiessä, kun ei ole vakituista työtä tai parisuhdetta, perheestä puhumattakaan, esteenä. Ulkomailla opiskeluun saisi vielä rahallistakin avustusta - kyseessä siis tilaisuus, jota ei vaan voi jättää käyttämättä! Ja niinpä minä päätin lähteä. Päätös oli jo tehty, kun Ihana Mies astui elämääni. Oikeastaan seurustelimme jo kun laitoin hakupaperit vetämään ja sain tietää valinnan kohdistuneen minuun, joten tiesin kyllä mihin olin ryhtymässä. Ja no, mitä voi nainen tehdä moisessa tilanteessa, kun kotona odottaisi unelmien mies ja muutaman tunnin lennon päässä kokemusrikas kevät?
No, nainen voi
a) lähteä
b) jäädä
Minä päätin lähteä. Eipä ainakaan myöhemmin kaduta, ettei tullut lähdettyä. Ja moderni vahva nainenhan ei miehen takia Suomeen jää! Olen nyttemmin alkanut vähän lipsua tuosta feministisestä ajattelustani. Mutta lähden silti ja aion ottaa kaiken irti tuosta ajasta ulkomailla. Lähtö joulun jälkeen. Kääk!
Varoitan: tulette kuulemaan tästä vielä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti