Halloota halloota, kuuleeko Suomi?

Se on Jones täällä.

Minä tyttö hyppäsin (sulavasti kuin kauris) lentokoneeseen ja päräytin eräälle saarelle. Oli kamalaa jättää Ihana Mies Suomeen, mutta alkushokin jälkeen olen sopeutunut tänne yllättävän hyvin. Tai, no ei tässä voi vielä sopeutumisesta puhua muutaman hassun päivän jälkeen, mutta enivei. Vielä en ainakaan ole varannut lentolippuja kotiin...

Minulla on teille vaikka mitä kerrottavaa! Ensinnäkin olen löytänyt Babylle kaksi potentiaalista poikaystävää täältä. Toinen, Herra A, on muusikko (singer-songwriter), vaalea ja pitkä jenkki. Toinen, Herra B, taas tumma, raamikas ja erittäin komea slovakki.  Babyn vierailua odotellessa....

Toiseksi, minulle on käynyt perinteiset. Siis juuri kaikista maailman päivistä ja hetkistä juuri nyt, JUURI NYT, minulta katkeaa silmästä verisuoni!!!! Juuri kun pitäisi tavata ihmisiä ja olla edukseen!!! Näytän todella, todella, pelottavalta. Oikeasti. Pelkään peilikuvaani enemmän kuin mitään. No okei, toisiksi eniten, sillä eniten pelkään yliopiston id cardin kuvaa, joka otettiin tänään. Jäätävän vihaisen ilmeen lisäksi kuvaa koristaa tietenkin, mikäs muukaan kuin, rakas tulipunainen silmäni. Jos katse voisi tappaa, olisit jo kuollut ja niin päin pois...

Punasilmä-Jones, "The angry lady in the picture" vaikenee.

P.S. Kumpa Babylle, a vai b?

Piparkakkumiehiä

Tulin vain kertomaan, että vietän tätä iltaa leipomalla äitini kanssa. Teemme piparipullaa, pullaa ja pipareita. Tein myös ison piparisydämen(koska joulu on rakkauden aikaa?!) sekä vauva-mörön ja äiti-mörön. Sain ystävältäni, jota nyt kutsumme vaikkapa nimellä Nunnu, joululahjaksi piparimuotin, joka on miehen muotoinen. Lisäksi sain vaaleanpunaista sokerikuorrutetta, jolla olisi tarkoitus korostaa miehieni miehisiä kohtia.

Niinpä minä sitten tein itselleni kuusi miestä, joista yhden söi jo oma isäni :D Leipokaahan tekin pipareita ja älkää unohtako koristella niitä myös :) Mielikuvituksen käyttö on sallittua!

Kun kerran lähdetään...

...niin lähdetään sitten krapulassa!

Hommahan on nyt niin, että muutto on pahasti vaiheissa. Tavarat on kaikkea muuta kuin pakattu, siivous on kaikkea muuta kuin tehty ja muuttoauto karauttaa pihaan huomisaamuna kello yhdeksän.

Kello on nyt 22.04, minä juon yksin siideriä ja kuuntelen Antti Tuiskua. Päälle olen vetänyt ensimmäiset vaatteet, jotka käsiini sain (vaatteet on ainoa pakattu juttu tässä asunnossa...). Hiukset on jotain ihan hirveetä ja meikkiä sudin vähän aamuisten tenttimeikkien (=ei muuta kun ripsaria koska ei vaan jaksa) päälle. Suuntana on pian keskusta ja parin ihanan naisen seura. Luultavasti hieman alkoholia tulee kuulumaan illan kuluun. Ihan näin tämän ei pitänyt tosiaan mennä, mutta menkööt nyt.

Herätyksen laitoin jo nyt valmiiksi kello seitsemäksi. Ja onneksi isillä on nuha, niin ei haista tyttärensä baarireissua.

Kyllä on muuten Antti ihana <3

Voi olispa aikaa
jo kulunut tarpeeksi
kuukaudet menneet ja sydän ois ehjä 
Tai ettei ois
hän lähtenyt sittenkään pois

BYÄÄÄH!!! NIIN SURULLISTA!!!! :( :(

Okei nyt meen ennen kun nolaan itseni pahemmin.

moi

Jones

Jännää elämää

Hei kaikki ihanat sinkut ja sakkolihat! Täällä huutaa Baby. Joskus tuntuu siltä, että on aika aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja se aika on tullut nyt. Tervetuloa siis minunkin puolestani seuraamaan Babyn ja Jonesin tapahtumarikasta elämää.

Eilen oli jännä päivä. Tänäänkin oli jännä päivä. Eilen sain elämäni ensimmäisen poikaystävän. Se on kalju ja vaaleanpunainen. En ole vielä päättänyt nimeä sille, mutta se näyttää vähän Daveyltä. Olen myyty. Minulla ei ole enää mitään aikomusta poistua mihinkään asunnostani :D Idea Daveyn hankkimiseen lähti ystäviltäni, jotka synttärinäni ostivat minulle lahjakortin seksuaaliterveyskauppaan. Heidän mielestään olen puutteessa.

Tänään otin tatuoinnin, jossa lukee "Davey my man". Haahaahaha! No ei vaiskaan! Otin kyllä tatskan, mutten omistanut sitä dildolleni. Niin vitsikäs en minäkään ole, vaikka huumorintajuni omasta mielestäni loistava onkin.

Nyt olemme kokoontuneet Jonesin luo viettämään viimeistä yhteistä iltaa ennen kesää. On tämä rankkaa tämä eroaminen :(

Hei vaan! :) Palaillaan!

Muutto naisen tiellä pitää

Vanhaa blogiamme seuranneet muistanevat pahan tapani: muuttamisen. Aina, ihan joka kerta, muuton yhteydessä vannon, että nyt oli muuten viimenen kerta ja minähän en enää muuta IKINÄ tai ainakaan kahteen vuoteen se on muuten selvä ja tää on ihan hanurista ei tää oo kyllä naisen hommaa ollenkaan nii'i! No niin no. Taisin vannoa saman rimpsun viimeeksi syyskuussa. Ja tässä sitä ollaan taas muuttopuuhissa. I-H-A-N-A-A. Ja jotenkin tässä aina käy niin, että muutan yksin, isän onneksi lopulta rientäessä apuun heiveröisen tyttärensä muuttokuorman äärelle. Miehelle ilmestyy aina jokin jo kuukausia suunniteltu (niin vissiin) mökkireissu tai ehdottoman tärkeä matka juuri muuttoni ajalle. Onko tämä sitten reilua, hä? No, täytyy myöntää, että on ehkä parempi, että mies on poissa jaloista muuttoni ajan. Ensinnäkään sillä ei kestäisi hermot, minun hermoistani puhumattakaan. Hienoa ennakointia mieheltä siis, se kun ei ole yhtään muuttoa vielä kanssani kokenut ja jos haluan sen miehenäni pitää, lienee viisainta ettei tule kokemaankaan.

Mutta minä siis muutan. Enkä ihan mihin tahansa, vaan puoleksi vuodeksi ulkomaille. Mies jää Suomeen. Ikävä tulee. Mites tässä näin kävi? Olin haaveillut ulkomaille lähdöstä jo vuosia. Välillä kävin hieman tyynnyttämässä kaukokaipuuta tekemällä kesätöitä Ruotsissa, mutta mieleni teki senkin jälkeen lähteä vielä jonnekin. Ja mikäs lähtiessä, kun ei ole vakituista työtä tai parisuhdetta, perheestä puhumattakaan, esteenä. Ulkomailla opiskeluun saisi vielä rahallistakin avustusta - kyseessä siis tilaisuus, jota ei vaan voi jättää käyttämättä! Ja niinpä minä päätin lähteä. Päätös oli jo tehty, kun Ihana Mies astui elämääni. Oikeastaan seurustelimme jo kun laitoin hakupaperit vetämään ja sain tietää valinnan kohdistuneen minuun, joten tiesin kyllä mihin olin ryhtymässä.  Ja no, mitä voi nainen tehdä moisessa tilanteessa, kun kotona odottaisi unelmien mies ja muutaman tunnin lennon päässä kokemusrikas kevät?

No, nainen voi
a) lähteä
b) jäädä

Minä päätin lähteä. Eipä ainakaan myöhemmin kaduta, ettei tullut lähdettyä. Ja moderni vahva nainenhan ei miehen takia Suomeen jää! Olen nyttemmin alkanut vähän lipsua tuosta feministisestä ajattelustani. Mutta lähden silti ja aion ottaa kaiken irti tuosta ajasta ulkomailla. Lähtö joulun jälkeen. Kääk!

Varoitan: tulette kuulemaan tästä vielä lisää.

Moro!

Hei kaikki uudet ja vanhat lukijat! Uudet tuulet vaativat uuden blogin, ja niimpä me Babyn kanssa olemme päättäneet aloittaa alusta. Fresh start, you know. Mitä tästä sitten seuraa? En tiedä, mutta katsellaan!

Olen siis Jones. Täytän pian kaksikymmentäjotain, kulutan kunnon kansalaisten verorahoja opiskelijan ominaisuudessa ja vietän aikaani Ihana Miehen kainalossa. Muutaman viikon kuluttua pakkaan omaisuuteni matkalaukkuun (joka on by the way erittäin iso, onneksi) ja lähden maailmalle puoleksi vuodeksi. Baby ja Ihana Mies jäävät Suomeen, joten suuria asioita on elämässäni tapahtumassa.

Ja ja ja ja. En keksi mitään. Hyvinhän tämä fresh start sitten lähtikin käyntiin! Palaillaan parempien juttujen kanssa, pusmoi!

Jones